Manx & Cymric

MANX on luonnollinen rotu, syntynyt luonnostaan – ei siis ihmisen kehittämä. Manxilla on sisarrotu, pitkäkarvainen manx, eli cymric. Molemmat ovat samaa vanhaa rotua, vain turkin mitta on eri. Rotujen ominaispiirre on synnynnäinen hännättömyys eikä hännän puuttuminen mitenkään haittaa kissan liikkumista - päinvastoin. Manx hyppää kevyesti lattiatasolta katonrajaan, kirjaimellisesti. Se on myös erittäin nopea, eikä puhe kissamaailman Formula 1:stä ole lainkaan liioiteltua.. Manx on perusterve kissa, joka elää vanhaksi säilyttäen leikkisyytensä. Rodulle ominaista on myös käsittämättömän rakastettava luonne, monella onkin yhden sijaan useita manxeja ja cymricejä!

HISTORIA

Rotu sai nimensä Englannin ja Irlannin välissä olevan MAN-saaren mukaan. Manxeja tiedetään olleen saarella jo useita vuosisatoja rintarinnan pitkäkarvaisen manxin (cymric) kanssa. Saari on tunnettu näistä hännättömistä kissoistaan ja tarinoita manxeista ja cymriceistä on ainakin 1500-luvulta.
Manx oli ensimmäisiä hyväksyttyjä rotuja FIFéssä heti perustamisen jälkeen v. 1950. Pitkäkarvainen manx sai nimen cymric, joka on vanha gaelinkielinen nimi Walesille.

MANX SUOMESSA
Rodun ensimäinen yksilö rekisteröitiin meillä v. 1961, manx on siis yksi vanhimmista roduista täällä.
Hännättömiä kissoja on ollut jo sitä ennenkin, rekisteröimättömiä luonnon valinnasta syntyviä hännättömiä kotikissoja ei tosin voida kutsua manxeiksi. Kyseessä on hännätön kotikissa, joka voidaan kuitenkin ottaa rotuun ja rekisteröidä manxiksi näyttelyssä noviisiluokan kautta, mikäli se täyttää rodun edellytykset. Manx on kissa, jolla on rekisterikirja.
Vuoden 2005 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity yhteensä 383 manxia. Luvusta puuttuvat pitkäkarvaiset manxit eli cymricit. Rotu on pieni, mutta elinvoimainen. Uusien innokkaiden harrastajien avulla rotu on hiljalleen saavuttanut ansaitsemaansa arvostusta.

ULKONÄKÖ
Manx on lihaksikas ja jäntevä, yleisilme on pyöreä. Takajalat ovat vahvat ja korkeat, vartalo lyhyehkö ja tanakka, rintakehä on leveä ja takamus pyöreä. Pää on pyöreä, korvat melko korkealle sijoittuneet ja keskikokoiset. Silmät ovat suuret ja pyöreät, ilmeikkäät. Manxin turkki on lyhyt ja tiheä, kaksinkertainen ja hyvälaatuinen. Väriltään manx voi olla minkä värinen tai kuvioinen tahansa, rotumääritelmä sallii kaikki värit. Suositeltavina pidetään kuitenkin vain ns. luonnollisia värejä, esim. naamiokuviot ja tietyt värit (lila, suklaa, kaneli ym.) eivät ole toivottavia ollessaan värejä, joita manx ei luonnollisesti kanna.
Manx, kuten cymric, on tunnettu siitä mitä sillä ei ole – häntä puuttuu. Hännättömyyden aiheuttaja on geenimutaatio, mutta koska jokainen yksilö kantaa myös pitkähäntätekijää, voi se syntyä myös hännällisenä ja kaikkea siltä väliltä. Sanonta, ettei rotua voi kasvattaa on varsin osuva. Niitä saadaan jos onni suo.

”Hännänmittoja" ovat:
rumpy (täysin hännätön)
rumpy-riser (pieni "kohouma" hännän paikalla)
stumpy (töpöhäntä),
longy (normaalia lyhyempi häntä, jota rotumääritelmä ei mainitse) ja normaalipituinen häntä.

Näyttelyihin hyväksytään rumpy ja rumpy-riser (MAN/CYM 51/52), sekä töpöhäntäinen (MAN/CYM 53) manx. Pitkähäntäinen HYVÄKSYTÄÄN näyttelyyn, mutta sillä ei ole sertioikeuksia, joten hännällinen ei voi tavoitella titteleitä.

Rodun manx standardi FiFé >
Rodun manx standardi CFA>

LUONNE
Manx on luonteeltaan ystävällinen, sosiaalinen, reipas ja leikkisä olematta riesaksi asti. Se tulee hyvin toimeen toisten kissojen, koirien ja lasten kanssa. Kun vieraita tulee, on manx yleensä ensimmäisenä ovella vastaanottamassa. Monet manxit pitävät veden kanssa läträämisestä, valuvat hanat ja kotiväen suihkukäynnit ovat mieluista leikkiä ja jotkut istuvat tyytyväisenä suihkussa, jos vain sallitaan.
Paremman puutteessa korvikkeena käyvät vesilasit tai oma vesikuppi, jossa voi myös istua.. Tämä ei tarkoita, että manx pitäisi pesemisestä, (paitsi silloin kun tekee sen itse) mutta sopeutuvaisena tottuu tarvittaessa siihenkin. Lelujen noutaminen uudelleen heitettäväksi on hauskinta leikkiä ja kun leikki loppuu, useat vievät "saaliin" piiloon vaikkapa sohvatyynyjen alle piiloon odottelemaan seuraavaa leikkihetkeä, tai sitten jatkavat leikkiä itsekseen. Jotkut ovat "jutustelijoita", eivät äänekkäitä, vaan kertovat asiansa sanomalla miu tai prrrhhh. Ja useat kehräävät tosi lujaa!
Manxin ja cymricin hurmaava luonne lienee syynä siihen, miksi rotujen edustajilla on taipumus kerääntyä - kun hankit yhden, haluat pian toisen... manxin tai cymricin.

KASVATUS
Ensimmäiset rekisteröidyt manx-pennut Suomessa syntyivät v. 1975. Alkuaikoina pentuna syntyi vain muutama vuodessa, vasta 80-90-luvuilla rekisteröintimäärät lähtivät kasvuun. Enimmillään on rekisteröity 28 manxia/vuosi.

Manx ja cymric ovat samaa rotua, sisarrotuja ja niiden jalostaminen keskenään on sallittua. Manx-kissa kantaa toisinaan luonnollisesti pitkäkarva-geeniä ja saattaa saada cymric-jälkeläisiä.

Sallitut yhdistelmät:
MANxMAN, pennut MAN ja myös CYM, mikäli molemmat vanhemmat kantavat pitkäkarvageeniä
MANxCYM, pennut MAN ja myös CYM, mikäli MAN-vanhempi kantaa pitkäkarvageeniä
CYMxCYM, pennut CYM

Suomessa aktiivisia kasvattajia rodussa on vain muutamia, lisäksi joillekin syntyy manxien rinnalla myös cymricejä, kasvatustyötä on hankaloittanut rodun harvinaisuus. Suomalaiset manxit ja cymricit ovat Euroopan parhaimmistoa ja tulevaisuus näyttää lupaavalta.

Lähde: Suomen Manxrengas ry